shopping_cart
Ostoskori
on tyhjä
| shopping_cart |
on tyhjä
| shopping_cart |
Jaakko Ilonen valmisti ensimmäisen tilauspuutyönsä, puukolla veistetyn ankanleukakävelykepin 14-vuotiaana äitinsä Mar-tädille. Karjalan kannakselta, Kivennavan pitäjästä Jaakon perhe joutui lähtemään kaksi kertaa evakkoon sodan jaloista ja heidän viimeinen evakkopaikkansa oli Hollolassa. Siellä evakossa ollessaan hän ajoi isänsä kanssa hevosella tukkeja ja halkoja radan varteen. Heidän purkaessaan kuormiansa ohitse ajoi usein pitkiä junia itään päin täynnä sotakorvaustavaroita. Kerran vaunuissa oli komeita paksuja punahonkatukkeja, jolloin Jaakko ajatteli, että nuokin pitäisi jalostaa vähän pitemmälle, jottei menisi niin paljon hyvää raaka-ainetta ulkomaille. Sinä päivänä 15-vuotiaan pojan päässä alkoi pyöriä haave puutavaran jatkojalostamisesta kauniiksi tuotteiksi. Toive toteutui, ja jo 60 vuoden aikana hänen yrityksensä on toimittanut satoja tuhansia tuotteita eri puolille maailmaa.
Hollolan Vesalassa Jaakko asui vanhempiensa ja sisarustensa Annelin ja Raimon kanssa Mikkolan talossa, josta saivat vuokrata hiukan peltoa, jossa perheen lapset viljelivät keittiökasveja. Satoa riitti perheen tarpeiden lisäksi myytäväksi. Jaakko viljeli hernettä ja porkkanaa sekä myi niitä Lahden torilla. Se tuotti hiukan rahaa. Nämä kolikot taskussaan Jaakko marssi kylällä pidettyyn vanhan puusepän jäämistön huutokauppaan, ja huusi sieltä itselleen 50 pennillä vanhan härkähöylän. Höylä oli iso kahden miehen työkalu, mutta siinä oli erinomainen terä. Hän muutti sen yhden miehen höyläksi tekemällä siihen uudet puuosat. Ensimmäinen oma työkalu palveli nuorta puuseppää vuosikymmenien ajan, ja se on edelleen käyttökelpoinen.
Toiseksi Hollolan talveksi Jaakko pääsi alaikäisenä Lahden Kansanopistoon, joka toimi silloin Hollolan Kukonkoivussa, koska Lahden opistorakennus oli sotasairaalana. Kansanopistossa hän valmisti tuntien lisäksi vapaa-ajalla huonekaluja evakkokotiin.
Syksyllä 1946 Iloset muuttivat Hauholle, joka oli yksi kivennapalaisten sijoituskunnista. Isä - Jaakon avustamana - oli ansainnut Hollolassa metsätöillä rahaa, jolla hän osti vapaalla kaupalla Hahkialan kartanosta peltoa ja metsää, jotka erotettiin omaksi pientilaksi. Alueella oli vanha asuinrakennus, joka oli aiemmin ollut kartanon työntekijöiden vanhainkotina. Rakennus desinfioitiin huolellisesti ennen muuttoa.
Läheisessä Tuittulan kylässä oli syyskesällä alkanut Hämeen läänin kiertävä mieskotiteollisuuskoulu, jonne Jaakko pääsi kevätlukukaudeksi ylimääräiseksi oppilaaksi. Siellä hän valmisti itselleen höyläpenkin sekä erilaisia tarpeellisia huonekaluja kotitaloonsa - ja innostus puutöitä kohtaan kasvoi taitojen karttumisen myötä. Seuraavaksi vuodeksi sama koulu siirtyi Hyömäen kylän Anttilaan, ja Jaakko hyväksyttiin nyt varsinaiseksi oppilaaksi. Hän asui viikot Anttilassa ja pyöräili viikonlopuiksi 15 kilometrin matkan kotiin. 19-vuotiaana, keväällä 1948, Jaakko sai päästötodistuksen Mieskotiteollisuuskoulusta. Siitä alkoi käytännön omatoimikoulu puusepän ammattiin.
Armeijasta päästyään maaliskuussa 1950 Jaakko rupesi valmistamaan kangaspuita. Ensimmäiset kangaspuut hän teki kotiin, seuraavat Ester-tädille, ja tilauksia saapui myös muilta karjalaisilta. Kesäisin puutyöpajana toimi navetan vintti, jonne he Eino-isän kanssa olivat ostaneet Parolan Myllyn vanhan valovirtamoottorilla toimivan sirkkelin ja puurunkoisen oikohöylän. Pari vuotta talossa vuokralla asuneen Seppäsen perheen muutettua omaan valmistuneeseen taloonsa sai Jaakko oman puutyöhuoneen talon sisältä, jolloin puutöitä saattoi tehdä talvisaikaankin. Seuraava vuosi kului kotitalon peruskorjaukseen ja kalustamiseen.
Vuonna 1953 Jaakko suunnitteli isänsä kanssa kellarin rakentamista kotitilalle. Sen päälle he päättivät tehdä puutyöverstaaksi sopivan rakennuksen. Täysin itse rakennettu noin 60 m2:n kokoinen verstas toimisto-makuuhuoneineen valmistui seuraavana vuonna, ja aluksi siinä riitti lämmittelytilaa myös kanoille ja kukolle. Puutavarakuivaamon Jaakko rakensi Onni Seppäsen jäännöserätiileistä. Samoihin aikoihin nuori yrittäjä kävi myös autokoulun Hämeenlinnassa. Avolava Chevrolet oli ostettu jo vuotta aiemmin Lauri Veijalaiselta Padasjoelta, autoa käytettiin myös puimakoneen moottorina. Jaakko muutti avolava-auton puusepälle paremmin soveltuvaksi farmariautoksi. Takapuskurin hän veisti patikasta. Ajokortin saatuaan hän kävi katsastuttamassa rakentamansa auton Hämeenlinnassa, mutta katsastusmies ei tuntenutkaan vallitsevien autonormien mukaisia mittoja vaan lupasi ottaa niistä selvää kahden viikon sisällä. Niin siinä kävi, että taka-akselista mitatun perän pituus ylitti 1,5 cm:llä sallitun normin. Jaakko ilmoitti, että hän voi hyvin veistää takapuskurista puolitoista senttimetriä pois, mutta reilu katsastusmies hyväksyi kuitenkin auton sellaisenaan. Autoja ei siihen aikaan ollut vielä kovin monella, joten Jaakko vuokrasi myös farmariaan mm. Hämeen Puhelimelle.
Virallinen elinkeinoilmoitus tehtiin 9.4.1954, mikä on Ilosen Puutyötehtaan varsinainen perustamispäivä. Jaakko teki aluksi yksin pääasiassa ovia, ikkunoita ja kalusteita naapureille ja muille karjalaisille. Huolellisesti tehdyt tuotteet huomattiin yhä laajemmalla alueella, ja tilauksia uusista töistä tuli jatkuvasti. Pian hän tarvitsi avukseen työntekijöitä. Raimo-veli auttoi myös tarvittaessa. Työpäivät venyivät pitkiksi, mutta olihan sänkykin lähellä. Ensimmäisiä kokopäiväisiä työntekijöitä olivat lähikylissä asuvat Pentti Nieminen, Raimo Helenius, Teuvo Nokkonen ja Tapio Auranen. Tuotevalikoima kasvoi edelleen. Verstaalla tehtiin mm. Aitoon kotitalouskoulun ja Hauhon siunauskappelin ikkunat ja ovet, koivuisia sänkyjä kesävieraita pitäviin täyshoitoloihin, kangaspuita, pöytiä ja tuoleja. Tilattuna oli myös 1200 litran puutynnyri, jota Eino-isä koekäytti ennen asiakkaalle toimittamista kuljettaen siinä vettä Hauhon kunnalliskodin kaivoon, joka oli päässyt kuivumaan.
Pitkäaikainen haave uudesta tilavasta teollisuushallista ja omakotitalosta toteutui kun paikkakunnalta löytyi yksi pankki, joka suostui rahoittamaan sukulaisten takaaman hankkeen. Myöhemmin kaksi avarakatseista ja ennakkoluulotonta hauholaista isäntää ja helsinkiläinen professori lupautuivat konehankintojen takaajiksi. Kesällä 1966 valmistui 660 m2:n teollisuushalli Hauhon kirkonkylään. Saman vuoden jouluksi Jaakon perhe pääsi muuttamaan omaan taloon viereiselle tontille.
1960-luvun lopulla Ilosen Puutyötehdas työllisti parhaimmillaan 14 henkilöä harjoittelijoiden lisäksi. Antero Mäntylä palkattiin työnjohtajaksi, sillä Jaakon aika ei enää riittänyt sekä suunnitteluun että töiden organisointiin. Päätuotteet olivat ikkunat, ovet, keittiökalusteet, koulujen naulakot sekä erikoissängyt. Samana päivänä kun Näsinneulan neulaa yritettiin helikopterilla asentaa paikalleen, oli Jaakko asentamassa Tarjanne-laivan hyttejä kalusteineen. Myrsky esti neulan asennuksen, mutta Jaakon työ onnistui.
Vuonna 1969 tehtaassa tehtiin ensimmäinen varsinainen huonekalusarja eli 2000 kukkapöytää Ruotsiin. Sama tuote teknisesti parannettuna on yhä tuotannossa. 70-luvun alkupuolen suuri projekti oli Sairaala Mehiläisen konttoritilojen sekä röntgen- ja leikkausosastojen sisustus. Osa tilaustöistä tehtiin arkkitehtien ja tuotesuunnittelijoiden piirustusten mukaan, kuten esimerkiksi Finlandia-talon istuintuolien puiset käsinojat, Skannon Pennihyllyt ja Kameleontti-sohvanrungot. Suurimman osan tuotteista Jaakko kuitenkin suunnitteli itse. Hänen perusperiaatteisiinsa on aina kuulunut se, että ”mitä tahansa teenkin, teen sen niin hyvin kuin osaan”. Niinpä hyvin tehdyille tuotteille riitti kysyntää.
70-luvulla huonekalujen myynti lähti Suomessa reippaaseen kasvuun elintason nousun myötä. Siihen aikaan ne olivat yleensä jo tehtailla valmiiksi kasattuja ja hinnaltaan arvokkaita. Jaakko suunnitteli yleisestä linjasta poiketen huonekalusarjan (sänky, sohva, nojatuoli, sohvapöytä, ruokapöytä ja tuoli), joka oli itse helposti koottavissa ja purettavissa. Hinnaltaan edulliset tuotteet oli helppo kuljettaa vaikkapa auton kattotelineellä. Kohderyhmänä oli usein muuttoa tekevät opiskelijat sekä kesämökkiläiset. Skannon lopetettua Pennihyllyjen markkinoinnin Jaakko suunnitteli sarjaa täydentämään edullisen hyllykön, johon saatiin käytetyksi myös sohvan pohjalevyjen jäännöspalat.
Ilosen Puutyötehtaan huonekalut myytiin pääasiassa huonekaluliikkeiden välityksellä kaikkialle Suomeen. Monet aikakauslehdet valokuvasivat niitä julkaisuihinsa. Avotakka ja Kodin Kuvalehti ottivat joitakin tuotteita myytäväkseen myös postimyynnin kautta. Huonekaluguru Tauno Korhonen kävi innostuneena esittelemässä Jaakolle Seutulan hallinsa piirustuksia. Kaija Aarikka, joka oli perustanut oman yrityksensä myös vuonna 1954, kävi tehtaalla selvittelemässä mahdollista alihankintayhteistyötä. Nähdessään lasikoteloita liukukansineen hän tuumi, että nämähän ovat kuin vanhanajan penaalin kansia. Vähän ajan kuluttua hän innostui asiasta siinä määrin, että he Jaakon kanssa kehittelivät puupenaalin mallikappaleen. Viikon kuluttua saapui tilaus 2000 penaalista. Aarikalle tehtiin paljon erilaisia listoja ja puuosia valmiiden tuotteiden lisäksi. Heidän myyntivalikoimiinsa kuului myös hauholaisen pohjakuvion mukaisesti valmistettu juustomuotti.
Vuonna 1974 nuoret liikemiehet Robert Paulig ja Matti Lahtinen tulivat Risto-Matti Ratian kehotuksesta tutustumaan Ilosen Puutyötehtaaseen. He etsivät valmistajaa lasilankulle, jonka prototyypin Robert oli tehnyt Gustav Pauligin tehtaalla. Tuotetta varten hankittiin erikoisporakone, jolla voitiin valmistaa heille myös maustetelineitä ja kynttiläkoteloita. Vähän myöhemmin nuoret herrat olisivat halunneet ostaa koko tehtaan itselleen, mutta Jaakko ei ollut halukas myymään. Niinpä he rupesivat markkinoimaan Ilosen edullista huonekalusarjaa pienin mittamuutoksin omalla tuotemerkillään Farmset. He teettivät myös englannin- ja saksankieliset vientiesitteet, ja myivät tuotteita suurella menestyksellä kotimaahan, Englantiin ja Keski-Eurooppaan.
Farmset-kalusteista oli valokuva ja artikkeli myös englantilaisessa sisustusalan lehdessä. Lehden lukijakuntaan kuului Kuningatar Elisabeth II, joka ihastui hauholaiseen sohvakalustoon. Toukokuussa 1976 hän saapui valtiovierailulle Suomeen Britannia-laivalla, ja henkilökuntansa antaman vinkin perusteella Suomen valtio lahjoitti hänelle kyseisen sohvakaluston vietäväksi kuninkaalliselle metsästysmajalle Skotlantiin. Tämä kalusto valmistettiin erityisen huolellisesti. Jaakko toimitti sohvakaluston henkilökohtaisesti Britannia-laivalle ja kasasi sen siellä turvamiesten tarkoin vartioimana.
Matin ja Robertin markkinointiyritys MRM Trading Ltd meni kuitenkin konkurssiin ja luottotappioiksi kirjattiin summa, joka vastasi kolmen kuukauden kokonaismyyntiä. Toimintaa yritettiin rahoittaa lisälainoilla ja sadoilla lyhytaikaisilla vekseleillä. Jaakko teki todella pitkiä työpäiviä, ja perhe sai makkaraa leivän päälle vain sunnuntaisin. Aika oli hyvin raskasta koko perheelle, sillä sekä yrityksen että oman kodin kohtalo oli vaakalaudalla.
Markkinointiyhtiön konkurssin jälkeen tuotteiden myynti piti organisoida uudelleen. Kotimaan myynti annettiin kolmen edustusliikkeen hoidettavaksi provisioperusteella. Edustaja Max Sittkoff tarjoutui edustajaksi Benelux-maihin ja saksalaiset asiakkaat tilasivat itse suoraan tehtaalta. Japaniin myytiin kevytrakenteisia nojatuoleja Martti Caloniuksen välityksellä. Hilkka kirjoitti lukuisia vientiasiakirjoja myös Yhdysvaltoihin ja Saudi-Arabiaan. Työvoimakustannusten jatkaessa edelleen jyrkkää nousuaan päätettiin keskittyä huonekalujen tuottamiseen vain kotimaan markkinoille. Jaakko osallistui tuotteineen myös monille alan messuille.
1970-luvun lopussa oli jo varmaa, että Ilosen Puutyötehdas selviytyisi suurista luottotappioista. Vuonna 1979 yhtiömuoto muutettiin kommandiittiyhtiöksi, jonka vastuullisina yhtiömiehinä toimivat Hilkka ja Jaakko tasaosuuksin, ja juuri 18 vuotta täyttäneestä Liisasta tuli äänetön yhtiömies. Tuotantotiloja lisättiin rakentamalla 150 m2:n kokoinen maalaamo ajanmukaisine pintakäsittelylaitteineen sekä 145 m2:n varasto- ja lastaustila. Vuoden lopussa valmistui myös ensimmäinen tehtaanmyymälä ja toimistotilat tehdashallin kupeeseen.
Toista kertaa Hauholla jaettava Vuoden Yrittäjä -palkinto luovutettiin vuonna 1980 Hilkalle ja Jaakolle. Jaakko Ilonen toimi useita vuosia myös Hauhon Yrittäjien puheenjohtajana, jolloin hän oli organisoimassa kuuluisaa Hauhon kesätoritapahtumaa ja useita paikallismessuja.
1980-luvulla tehtaassa valmistettiin pääasiassa huonekaluja: sänkyjä, hyllyköitä ja kukkapöytiä. Valtion Hankintakeskuksen edustaja ja arkkitehti olivat tutustuneet lähes kaikkiin suomalaisiin sänkyvalmistajiin etsiessään sopivia sänkyjä Kotkan Puutalousoppilaitoksen uuteen asuntolaan. He totesivat Jaakon suunnitteleman sängyn olevan markkinoiden tukevimman. Sänkyjen lisäksi asuntolaan toimitettiin myös sohvat ja nojatuolit. Vähän myöhemmin valmistettiin satoja sänkyjä myös Espoon ja Tampereen poliisikoulujen asuntoloihin sekä Helsingin Merivartijakoululle. Huonekalutuotannon ohella tuotteita tehtiin enenevässä määrin myös alihankintana muille teollisuusyrityksille. Esimerkiksi lähes kaikki Suomen elintarvikeliikkeiden puiset leipähyllyt valmistettiin Ilosen Puutyössä.
Sukupolvenvaihdos Ilosen Puutyössä toteutettiin asteittain 1980-luvulla. Helsingin Kauppakorkeakoulussa laskentaekonomiksi opiskelevasta Liisasta tuli vastuunalainen yhtiömies 1.12.1985 aluksi 40 % yhtiöosuudella. Toimitusjohtaja ja yrityksen pääomistaja hänestä tuli kesällä 1989, joskin suurimmat päätökset sitä ennen tehtiin yhdessä pohtien.
Liisan ja puuteknikko Raine Teivosen häät pidettiin elokuussa 1988 uusimman laajennusosan yläkerrassa, jonne edellisenä päivänä oli saatu asennetuksi portaat. Raine oli tullut työnjohtajaksi yritykseen pitkäaikaisen työnjohtajan, myös hauholaisessa politiikassa pitkään vaikuttaneen Pekka Salon jäätyä eläkkeelle vuoden 1986 alussa. Muita pitkäaikaisia työntekijöitä olivat mm. Marja Kallio, Unto Järvinen ja Kalle Järvinen. Raine on myös suunnitellut uuden laajennusosan, jonka alakertaan tehtiin automaattinen puutavarakuivaamo sekä kuivan puutavaran varastointi- ja käsittelytila. Yläkertaan piti tulla toimisto-, myymälä-, näyttely- ja varastotila, mutta viimeksi mainittu muotoutui kuitenkin Jaakon verstaaksi.
Maaliskuun 2. päivän ilta vuonna 1990 muutti Ilosen perheen elämänrytmin pariksi vuodeksi. Jaakko kaatui trukin kanssa purkaessaan jäistä koivulankkukuormaa puutavararekasta. Lonkkamurtuma ei leikkauksesta huolimatta ottanut parantuakseen ja liikkuminen oli vaikeata. Uusintaleikkaus joulukuussa kuitenkin onnistui ja suomalaisella sisulla kuntoutuminen alkoi vähitellen. Paikallaanolo antoi kuitenkin aikaa ajatella asioita ja kehitellä ideoita. Tällöin syntyivät mm. kirjanlukuteline, kävelykeppiteline ja parannettu versio ergonomisesta joustosälepohjasta, josta tuli yksi Jaakon pitkäaikaisimmista ja erikoisimmista kehitysprojekteista.
Pitkän sairasloman jälkeen Jaakolle myönnettiin eläke, mikä yrittäjäperheessä ei kuitenkaan tarkoita jouten olemista. Tehtaanmyymälä laajeni tavarataloksi, jossa yksittäisten asiakkaiden lisäksi vuosittain vieraili noin 150 linja-autoryhmää. Jaakon verstaassa syntyi sängynpohjien ja kirjanlukutelineiden lisäksi yksilöllisiä huonekaluja, seinähyllyjä ja pienesineitä asiakkaiden tilausten mukaan. Korjausta odottavia huonekaluja oli jonossa. ”Vaarin verstas” oli myös erittäin mieluisa paikka neljälle lastenlapselle.
Jaakko on koko yrittäjäuransa ajan pohtinut puiden sopivia kaatoaikoja ja kuivausmenetelmiä. Niinpä kysyttiin usein sitä, milloin olisi sopiva aika kaataa tarvepuut. Myös alan asiantuntijat kävivät häntä haastattelemassa sekä tieteellisiin että epätieteellisiin tutkimuksiinsa. Mm. Evon Metsäoppilaitos on tehnyt haastatteluvideon Jaakon puunkaatoasiantuntemuksesta.
Ilosen Puutyö on ollut monelle työntekijälle myös oivallinen koulutuspaikka yrittäjäksi – yli 15 työntekijää on vuosien varrella perustanut oman yrityksensä, joista Hauholla toimii tälläkin hetkellä 4 yritystä.
Syvä lamakausi vaikeutti lähes kaikkien yritysten toimintaa, eikä Ilosen Puutyökään selvinnyt ilman lomautuksia, vaikka omaan myymälään yritettiin valmistaa uusia huonekalusarjoja ja käyttöesineitä. Laajennusosan rahoittamiseen otettiin monen muun yrityksen tavoin edullista valuuttaluottoa, jonka takaisin maksaminen devalvaation myötä oli suuri ponnistus. Hyvän vastaanoton saaneen tehtaanmyymälä-lahjatavaratalon myyntikäyrät romahtivat myös laman myötä, mutta huonoista ajoista selvittiin kovalla työllä, uusilla ideoilla ja tarkalla taloudenpidolla.
Perjantai-iltana marraskuun 9. päivänä vuonna 2001 ohikulkija huomasi savun nousevan tehtaan katolta ja hälytti palokunnan. Kaikkien lähikuntien palolaitosyksiköt taistelivat tulta vastaan koko yön, mutta tuloksetta. Seuraavana aamuna tuotantohallista oli jäljellä hiiltynyt alue, suuria valurautaisiakaan tuotantokoneita ei edes tunnistanut. Yrittäjäperheen lisäksi työpaikan menetti 7 työntekijää. Jaakko Ilonen itse makasi tulipalon syttymispäivänä sairaalassa toipumassa lonkkaleikkauksesta. Oli varmasti raskasta kuunnella radiosta elämäntyönsä tuhoutumisesta voimatta itse vaikuttaa asioiden kulkuun millään tavalla. Lopullinen tulipalon syttymissyy ei koskaan varmistunut, mutta poliisin tutkintayksikkö löysi viitteitä pölyräjähdyksestä lämmitysjärjestelmässä.
Seuraavat viikot olivat erittäin raskaita sekä henkisesti että fyysisesti. Poliisitutkinta vei viikkoja samoin kuin tuhoutuneen omaisuuden selvittäminen. Toimenpidettä hankaloitti myös toimiston tuhoutuminen sekä säästyneen omakotitalon vesi-, sähkö- ja lämpö- ja puhelinjärjestelmien toimimattomuus. Joulukuun lopussa selvisi, että tiedot tuhoutuneen tietokoneen kovalevyltä oli saatu kopioitua, mikä helpotti olennaisesti selvitystyötä.
Helmikuussa 2002 vakuutusyhtiö antoi korvaustarjouksensa. Vaihtoehtoina oli yritystoiminnan jatkaminen ja uuden hallin rakennuttaminen tai kertakaikkisen korvauksen saaminen ja yritystoiminnan lopettaminen. Päätös oli Liisan elämän tähänastisista päätöksistä vaikein. Kyse oli toisaalta jo perinteikkään, lähes 50 vuotta toimineen, isän perustaman yrityksen ja elämäntyön jatkamisesta yrittäjän kivikkoisella ja alati epävarmalla polulla. Toisaalta yritystoiminnan lopettamisesta saatava korvaus olisi poistanut taloudelliset huolet ja antanut mahdollisuuden lukuisiin uusiin valintoihin ja huolettomampaan elämään. Tulevaisuudessakaan perinteisen käsityövaltaisen puuteollisuusyrityksen pyörittäminen pääasiassa vieraalla työvoimalla Suomessa ei varmasti tule olemaan helppoa.
Uuden teollisuushallin rakentaminen alkoi kesällä 2002 ja toimintaa käynnistettiin vuoden 2003 aikana. Rakennuksen viimeistelytyöt saatiin päätökseen kesällä 2004. Tuotanto uusilla ja ajanmukaisilla puuntyöstökoneilla mahdollistaa monipuolisen tuotevalikoiman. Tilaustöiden valmistaminen yksittäiskappaleina on myös entistä edullisempaa ATK-ohjelmoidun CNC-koneen myötä. Ilosen Puutyö Ky:n henkilökunta on erittäin hyvän puusepäntaidon omaavaa, ja apua saa myös tuotteiden suunnittelussa. Juhani Soininen on ollut yrityksen palkkalistoilla jo 47 vuotta ja Jaakko Hakkola vuodesta 1976. Työnjohtajana toimii Tomi Silen.
Nykyään Ilosen Puutyössä tehdään sopimusvalmistustöitä muille teollisuusyrityksille, massiivipuuhuonekaluja ja puisia käyttöesineitä kuluttajille sekä kuivataan ja höylätään puutavaraa asiakkaiden aineista. Enenevässä määrin valmistetaan myös tilaustöitä massiivipuusta. Tehtaanmyymälä-lahjatavaratalo on jälleen avattu palvelemaan hauholaisten, mökinomistajien ja matkailijoiden tarpeita. Esillä on paikallisten käsityöläisten ja muiden tuottajien monipuolinen myyntinäyttely täydentämässä Ilosen Puutyön omien ja muiden kotimaisten tuotteiden valikoimaa.
Vuoden 2002 alussa Hauhon kunta suunnitteli bioenergialla toimivan kaukolämpölaitoksen ja kaukolämpöverkoston rakentamista Hauhon keskustaajamaan. Laitoksen sijoitusvaihtoehtoja oli kaksi. Eräänä unettomana tulipalon jälkeisenä yönä Liisa ja Raine Teivonen keskustelivat asiasta, jolloin Rainelle välähti mahdollisuus sijoittaa laitos Ilosen Puutyön tontille. Näin uudisrakennukseen ei tarvitsisi rakentaa lainkaan uutta lämpökeskusta, ja massiivipuujäte voitaisiin helposti muuttaa lämpöenergiaksi. Olisi suoranaista säästöä rakentaa ja ylläpitää yhtä lämpökeskusta kahden asemesta. Hauhon kunnan tekninen johtaja Rauno Lepistö innostui myös asiasta ja tilasi jälleen suunnitelmien päivityksen uuteen sijaintipaikkaan. Päätös Hauhon kunnan ja muiden keskustaajaman rakennusten lämmitysjärjestelmien muuttaminen omista öljykeskuksista kaukolämpönä tuotettuun bioenergiaan, verkoston rakentaminen ja kunnan yhteistyö yksityisen yrityksen kanssa vaati lukuisia neuvonpitoja, ja lopullinen päätös syntyi kunnanvaltuuston kokouksessa 16.9.2002. Hauhon kunta perusti verkkoyhtiön Hauhon Lämpö Oy:n, joka myy lämmön. Ilosen Puutyö Ky (60 %) ja Hauhon kunta (40 %) perustivat yhdessä 19.11.2002 Hauhon Lämpökeskus Oy:n, joka tuottaa biolämpöenergiaa Ilosen Puutyön tontilla olevassa lämpölaitoksessa sekä tarvittaessa keskustassa sijaitsevassa öljylaitoksessa. Tuotettu energia myytiin Hauhon Lämpö Oy:lle.
Biolämpökeskus otettiin käyttöön 4.2.2004 ja se on siitä lähtien lämmittänyt monia hauholaisia kiinteistöjä ympäristöystävällisesti. Ennen Hauhon kunnan yhdistymistä Hämeenlinnan kaupunkiin vuoden 2008 alussa Hauhon Lämpökeskus Oy osti Hauhon kunnalta Hauhon Lämpö Oy:n osakkeet ja se fuusioitiin 5.6.2009. Samassa yhteydessä yhtiön nimeksi otettiin Hauhon Lämpö Oy. Liisa Ilonen-Teivonen on myös Hauhon Lämpö Oy:n toimitusjohtaja.
Toukokuusta 2010 lähtien Isännöinti Ilonen otettiin Ilosen Puutyön aputoiminimeksi. Liisa Ilonen-Teivonen isännöi tällä hetkellä 52 asunto-osakeyhtiötä sekä KOy Tuuloksen Kauppakeskusta. Lisäksi hän hoitaa yhdessä toimistosihteerinsä Riitta Mannisen kanssa usean yrityksen ja yhdistyksen taloushallinnon.
Kesäkuun 1. päivänä 2012 Jaakko Ilosen pitkä ja vaiherikas yrittäjäelämä päättyi vaikeaan sairauteen. Vielä huhtikuussa hän palveli asiakkaita myymälässä ja teki pieniä puutöitä. Suuresta elämänhalustaan ja tulevaisuuteen suuntautuvista ideoistaan huolimatta sairaus eteni nopeasti, eikä hyvästäkään hoidosta ollut enää apua. Jaakko nukkui rauhallisesti pois kotona omassa sängyssään 83-vuotiaana tehtyään puutöitä lähes 70 vuotta.
Liisa ja Raine Teivosen poika Antti Teivonen valmistui keväällä 2011 puusepäksi ja ylioppilaaksi Koulutuskeskus Tavastiasta. Hän osallistui myös Taitaja-kisoihin Kuopiossa keväällä 2011 saavuttaen SM-pronssimitalin huonekalupuusepän sarjassa. Alan ammattikorkeakouluopintojen jälkeen hän on ottamassa johtovastuun isoisänsä perustamassa yrityksessä.
Ilosen Puutyö Ky:n toiminta jatkuu edelleen noudattaen Jaakko Ilosen pääperiaatteita. Hyvälaatuiset, yksilölliset, täyspuiset huonekalut ja käyttöesineet valmistetaan asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Tuotantopäällikkö Tomi Silenillä on silmää ja taitoa suunnitella asiakkaiden suurpiirteisistäkin luonnoksista kauniita tuotteita. Omaa mallistoa kehitellään jatkuvasti ja tuotteet ovat esillä Tehtaanmyymälä-Sisustustavaratalossa. Tuotteita toimitetaan myös postitse ja kuljetusliikkeiden välityksellä kaikkialle Suomeen.
Sopimusvalmistus yrityksille on edelleen merkittävin osa-alue. Yhteistyötä on sekä metalliteollisuusyritysten että rakennusyritysten kanssa.